Kysyn jälleen kerran, miksi on niin hankala aloittaa? Päivemmällä minulla oli jotain asiaakin tänne, nyt suollan vain paskaa. Ehkä pääsen alun jäykkyydestä, jos vain annan mennän. Ehkäpä seksielämänikin kukoistaisi, jos antaisin vain mennä. Who knows... Tämä blogi kertoo jokatapauksessa siitä ihanan salatusta ja kaupatusta SEKSISTÄ, paheiden tyyssijasta, irstailijoiden intohimosta, pelosta, kivusta, rakkaudesta ja ehkäpä hieman nautinnostakin. Kertoo tämä myös hieman arkisemmasta seksistä, siitä johon me kaikki olemme väistämättä joskus törmänneet. Siitä, josta jotkut unelmoivat ja jota jotkut pitävät kauniina. Rakastelua, sitähän tämä elämä on. Ainakin minun elämäni. Rakastelen itseäni siinä missä rakastankin. Ilman seksiä ei voi elää. Ei ainakaan nainen.

Tulen esittämään joukon mittavia syytöksiä. Suuria salaisuuksia ja aivan liikaa yleistyksiä. Ei kannata vetää herneitä nenään, nämä ovat vain minun mietteitäni. Olen jo pitkään halunnut ilmaista itseäni tällä saralla. Luojan kiitos, minulla on vähintään yhtä paljon annettavaa kuin Rakel Liekillä (hänkin kirjoittaa blogia ). Meillä jokaisella kun on seksuaalisuus ja sen ilmenemisreitit. Toisilla on vahvempi vietti, toisilla heikompi. Minä ajattelen seksiä yhtenään. Ei en ole addikti. Ehkä olen vain puutteessa. Kuka tietää. Joka tapauksessa sisälläni huutava pieni femme fatale tahtoo nyt kertoa näkökulmansa ja valistaa kanssasisariaan (ja -veljiäänkin) siitä mitä naisen seksuaalisuus voi olla, miten nainen näkee seksin, ihmissuhteet, miehen... Kirjoitan kaikesta mikä lähenteleekään vain tabuja. Myös fetisseistä ja prostituutiosta.

Tällä erää lähden pohdiskelemaan syntyjä syviä ja lupaan palata pian maisemiin. Adios!

-Tara-